Hei kaikki. Uusi tällä foorumilla, koska tuntuu niin yksinäiseltä ja kyllästyneeltä. Poikani on ollut uhkapeli muiden riippuvuuksien ohella yli 10 vuotta. Muiden tarinoiden lukemisen jälkeen tilanteeni ei ole epätavallinen, mutta minusta tuntuu niin matalalta. Minulla ei ole voimaa tukea häntä enää. Hän työskentelee ahkerasti ammatissaan, eikä hänellä ole edes tarpeeksi rahaa ruokaan. Hän voi olla hyvin sanallisesti aggressiivinen ja tietää, etten ymmärrä tätä riippuvuutta ja käyttää tätä minua vastaan. Olen nyt siinä vaiheessa, että en edes halua kuulla hänestä.